Team Peltolan Blue rides again

triathlon-1Seuraan liikkumistani Suunnon Movescount.com -sivuston kautta. Tavoitteenani on vähintään puoli tuntia päivässä, mikä vastaa varmaan suurin piirtein nykyisiä liikuntasuosituksia.  Kun tänään kirjasin lyhyehkon pyöräilylenkkini ja katsoin menneen viikon saldon, oli tulos masentava: 26 minuuttia, jotka tänään vietin satulassa. Näillä ei voiteta Savon Hawajilla ensi kesänä. (Ehkä harjoitusmääränä 3,5h viikossa ei muutenkaan riitä ikäsarjan voittoon, mutta uskon pääseväni alle seitsemän tunnin aikaan. Vielä on kesää, talvea ja kevättä jäljellä.)

Syytkin harjoituspuutokseen ovat tietysti selvät: kokouksia oli viikolla lähes joka päivälle ja viime perjantain pitkä juoksulenkki siivitti päälle flunssan, joka tuntui jo menevän ohi käydäkseen loppuviikosta uudelleen kimppuun tuorein voimin.

En jaksa silti olla masentunut. Eilen tulivat myyntiin Finntriathlonin ensi kauden liput ja lunastin oman paikkani Joroisten puolimatkalle 21.7.2018. Kun en kuulu mihinkään viralliseen urheiluseuraan, keksin pyytää paikallista yrittäjää, Kärkkäisen Mattia sponsoriksi kilpailuun. Niinpä edustankin ensi kesänä ylpeänä joukkue Peltolan Blue´ta. Ensi alkuun Matti lupasi palkkioksi jo ihan teknisen paidan(!) – katsotaan, johtavatko neuvottelut jatkossa laajempaankin tukeen.

triathlon-1-2Loppukesän alennusmyynneistä hankkimani Merida Ride 90 -katupyörä tuntuu hintansa väärtiltä. Se oli halvin katupyörä, jonka onnistuin löytämään, alennuksessa alle neljän sadan euron. Lisäksi hankin pyöriin aerotangot eli kuvassa näkyvät etukahvat matalamman ja kevyemmän ajoasennon mahdollistamiseksi.

Muutama lenkki on takana ja aika paljon säätämistä. Pikkuhiljaa kokeilemalla olen onnistunut hiomaan ajoasennosta sopivampaa ja nopeampaa. Suurimman merkityksen teki satulan säätäminen oikeaan korkeuteen. Tänään alensin ohjaustankoa poistamalla spacereitä, siirsin satulaa eteenpäin tangoilla ajamista varten ja hain tangoille oikeaa asentoa, jotta niillä ajaminen ei vaatisi puristamista tai jännitystä käsistä. Asento alkaa löytyä. Satulalaukussa kulkeva monitoimityökalu on ollut lenkeillä tiuhassa käytössä. Saa nähdä, joko kohta saisi jo ajella ilman jatkuvaa säätelyä.

Tekniikan ihmelapsi en ole, mutta seuraavaksi pitää varmaan opetella säätämään vaihteita. Siitä taidosta lienee hyötyä, kun pyörästä löytyy halvat Shimano Claris -vaihteet. Olen liikkeellä halvimmilla välineillä, joten talvisodan henkeä täytyy löytyä. Hiki säästää tunnetun sanonnan mukaan verta, mutta säästää se myös rahaa. Hikoillaan siis, kun ei ole sitä rahaa rajattomasti upottaa harrastuksiin.

Sheivailua märkäpuvulla

Vaikka vedet ovat lämpimämpiä kuin lähes koko alkukesänä, on mielessä alkanut olla märkäpuvun hankinta uimatreenien jatkumista silmällä pitäen. Kylmät yöt alkavat väkisin jäähdyttää Savijärvenkin vettä. Vaan kun välinettä ei kovin hyvin tunne, niin ostaminenkin on hankalaa. Siksi olinkin siirtänyt sitä koko ajan eteenpäin.

Ostamisongelmaan taivaan lahjana löytyikin Kuopion Kontista Xterra Vendetta – muutaman vuoden takainen märkäpukujen huippumalli. Esimerkiksi kainaloista näki, että kilometrejä on puvulla kauhottu paljon, mutta 35 euron hinta teki ostopäätöksen helposti, kun ensin olin sovituskopissa kiskonut puvun päälleni ja todennut sen mahtuvan.

Vaikka alla oli tappotreenit punttisalilla aikaisemmin päivällä, piti puku laittaa koetukseen. Koska olkapäät ja kädet olivat valmiiksi hapoilla, päätin kauhoa vain tutun lyhyen 600 metrin matkan. Ensimmäiset kolme sataa metriä menivät uuden uimatavan opetteluun. 5/3 mm paksuinen puku kellutti niin, että tuntui kuin en pääsisi veden alle ollenkaan. Uimatekniikkaa piti muokata hyvin kyljelle kääntyvästä paljon tasaisemmaksi.

Loppumatkasta huomasin olevani oikeastaan ihmiskanootti, jota käsimelat kiskoivat vedenpinnalla vaivattomasti eteenpäin. Aavistelin, että nyt mennään kovempaa kuin aiemmin, mutta rannalle päästyäni oli aika silti yllätys: aiemmasta huippuajastani oli tuosta vain kadonnut kaksi minuuttia.   Lopputulemana aika 14:32 ja toteamus, että kyllä välineillä on väliä.

PS. Ennen kuvassa näkyy nenäklipsi jota koetin. Savijärven humuspitoinen vesi ei ole aina ihaninta, jos sitä päätyy nenään enemmän, mutta kun olen tottunut puhaltamaan ilman nenästä pois, oli klipsi pakko nykäistä pois parin minuutin jälkeen. Onpahan koetettu sellaistakin .