Hölköttelyä ja pyörän veivuuta: kuntotestit 2/3 ja 3/3

Uimisen lähtötasotestin jälkeen oli vuorossa pyöräily ja juoksu. Jokaisen testin välissä pidin välipäivän. Ideana oli siis saada vertailuarvo n. 1/3 puolimatkan mittaiselta matkalta jokaiselta triathlonin osa-alueelta. Uinnista kertoilin täällä.

Pyöräilytestin veivasin kuntosalilta löytyvällä Tunturi GO 30 -kuntopyörällä. Otin pohjaksi tunnin ajan, kehitystä vertaillaan ajetulla matkalla. Toinen vaihtoehtohan olisi vakioida matka ja vertailla aikaa. Pyöräilytulokseen vaikuttaa moni asia, mutta kun pyörä on ostettu (halvin mitä löytyi), voi helposti vaikuttaa tekniikkaan (ajoasento jne.), kuntoon ja painoon (vielä pari kiloa voisi tiputtaa).

Näistä asioista kuntopyörätesti mittaa oikeastaan vain kuntoa, mikä onkin hyvä, koska näin saadaan muut tekijät eliminoitua ja nähdään harjoittelun tulos. Todellisessa pyöräilyssä ajoasento on suurimpia vaikuttajia ilmanvastuksen takia. Myös paino vaikuttaa, erityisesti ylämäissä, ja toki ylipaino lisää myös ilmanvastusta.

Mitenkä se kammen veivuu sitten sujui? Katso videolta, kuinka miehen kävi:


Tänään vuorossa oli 7 km juoksu, jossa päätiin, toisin kuin pyöräilyssä, pitää matkan vakiona ja ottaa vertailupohjaksi käytetyn ajan. Juoksu lähti parin kilometrin lämmittelykierroksilla, jolloin pidin vauhdin 6:30 – 6:00 min / km tasolla. Sen jälkeen otin itsestäni irti loppumatkalla sen verran kuin sain. Juoksu meni muuten hyvin, mutta kun puolessa välissä keho alkoi olla lämmin ja happi kulkea jotenkuten, alkoi polveen sattua. Vaikka purin hammasta ja juoksin maaliin, ei tulos ehkä ollut täysin optimaalinen. Vauhti on kuitenkin kesän juoksenteluista noussut, ja kivuista huolimatta sain viimeisen kilometrin loppukirin vauhdiksi 11 km/h. Keskinopeudeksi seitsemällä kilometrillä tuli 10.4 km/h ja keskitahdiksi 5:46 min/ km.

Screenshot 2017-10-13 16.22.18

Team Peltolan Blue rides again

triathlon-1Seuraan liikkumistani Suunnon Movescount.com -sivuston kautta. Tavoitteenani on vähintään puoli tuntia päivässä, mikä vastaa varmaan suurin piirtein nykyisiä liikuntasuosituksia.  Kun tänään kirjasin lyhyehkon pyöräilylenkkini ja katsoin menneen viikon saldon, oli tulos masentava: 26 minuuttia, jotka tänään vietin satulassa. Näillä ei voiteta Savon Hawajilla ensi kesänä. (Ehkä harjoitusmääränä 3,5h viikossa ei muutenkaan riitä ikäsarjan voittoon, mutta uskon pääseväni alle seitsemän tunnin aikaan. Vielä on kesää, talvea ja kevättä jäljellä.)

Syytkin harjoituspuutokseen ovat tietysti selvät: kokouksia oli viikolla lähes joka päivälle ja viime perjantain pitkä juoksulenkki siivitti päälle flunssan, joka tuntui jo menevän ohi käydäkseen loppuviikosta uudelleen kimppuun tuorein voimin.

En jaksa silti olla masentunut. Eilen tulivat myyntiin Finntriathlonin ensi kauden liput ja lunastin oman paikkani Joroisten puolimatkalle 21.7.2018. Kun en kuulu mihinkään viralliseen urheiluseuraan, keksin pyytää paikallista yrittäjää, Kärkkäisen Mattia sponsoriksi kilpailuun. Niinpä edustankin ensi kesänä ylpeänä joukkue Peltolan Blue´ta. Ensi alkuun Matti lupasi palkkioksi jo ihan teknisen paidan(!) – katsotaan, johtavatko neuvottelut jatkossa laajempaankin tukeen.

triathlon-1-2Loppukesän alennusmyynneistä hankkimani Merida Ride 90 -katupyörä tuntuu hintansa väärtiltä. Se oli halvin katupyörä, jonka onnistuin löytämään, alennuksessa alle neljän sadan euron. Lisäksi hankin pyöriin aerotangot eli kuvassa näkyvät etukahvat matalamman ja kevyemmän ajoasennon mahdollistamiseksi.

Muutama lenkki on takana ja aika paljon säätämistä. Pikkuhiljaa kokeilemalla olen onnistunut hiomaan ajoasennosta sopivampaa ja nopeampaa. Suurimman merkityksen teki satulan säätäminen oikeaan korkeuteen. Tänään alensin ohjaustankoa poistamalla spacereitä, siirsin satulaa eteenpäin tangoilla ajamista varten ja hain tangoille oikeaa asentoa, jotta niillä ajaminen ei vaatisi puristamista tai jännitystä käsistä. Asento alkaa löytyä. Satulalaukussa kulkeva monitoimityökalu on ollut lenkeillä tiuhassa käytössä. Saa nähdä, joko kohta saisi jo ajella ilman jatkuvaa säätelyä.

Tekniikan ihmelapsi en ole, mutta seuraavaksi pitää varmaan opetella säätämään vaihteita. Siitä taidosta lienee hyötyä, kun pyörästä löytyy halvat Shimano Claris -vaihteet. Olen liikkeellä halvimmilla välineillä, joten talvisodan henkeä täytyy löytyä. Hiki säästää tunnetun sanonnan mukaan verta, mutta säästää se myös rahaa. Hikoillaan siis, kun ei ole sitä rahaa rajattomasti upottaa harrastuksiin.

Sheivailua märkäpuvulla

Vaikka vedet ovat lämpimämpiä kuin lähes koko alkukesänä, on mielessä alkanut olla märkäpuvun hankinta uimatreenien jatkumista silmällä pitäen. Kylmät yöt alkavat väkisin jäähdyttää Savijärvenkin vettä. Vaan kun välinettä ei kovin hyvin tunne, niin ostaminenkin on hankalaa. Siksi olinkin siirtänyt sitä koko ajan eteenpäin.

Ostamisongelmaan taivaan lahjana löytyikin Kuopion Kontista Xterra Vendetta – muutaman vuoden takainen märkäpukujen huippumalli. Esimerkiksi kainaloista näki, että kilometrejä on puvulla kauhottu paljon, mutta 35 euron hinta teki ostopäätöksen helposti, kun ensin olin sovituskopissa kiskonut puvun päälleni ja todennut sen mahtuvan.

Vaikka alla oli tappotreenit punttisalilla aikaisemmin päivällä, piti puku laittaa koetukseen. Koska olkapäät ja kädet olivat valmiiksi hapoilla, päätin kauhoa vain tutun lyhyen 600 metrin matkan. Ensimmäiset kolme sataa metriä menivät uuden uimatavan opetteluun. 5/3 mm paksuinen puku kellutti niin, että tuntui kuin en pääsisi veden alle ollenkaan. Uimatekniikkaa piti muokata hyvin kyljelle kääntyvästä paljon tasaisemmaksi.

Loppumatkasta huomasin olevani oikeastaan ihmiskanootti, jota käsimelat kiskoivat vedenpinnalla vaivattomasti eteenpäin. Aavistelin, että nyt mennään kovempaa kuin aiemmin, mutta rannalle päästyäni oli aika silti yllätys: aiemmasta huippuajastani oli tuosta vain kadonnut kaksi minuuttia.   Lopputulemana aika 14:32 ja toteamus, että kyllä välineillä on väliä.

PS. Ennen kuvassa näkyy nenäklipsi jota koetin. Savijärven humuspitoinen vesi ei ole aina ihaninta, jos sitä päätyy nenään enemmän, mutta kun olen tottunut puhaltamaan ilman nenästä pois, oli klipsi pakko nykäistä pois parin minuutin jälkeen. Onpahan koetettu sellaistakin .

Iltauinnilla Savijärvellä – tilannekatsaus triathlonhaasteeseen

IMG_20170808_215225_009

Olen asunut jo kuusi vuotta tämän järven rannalla, ja nyt vasta olen löytänyt uimisen ihanuuden. Kuvassa keskellä näkyy uintimatkani ensimmäinen etappi: n. 300 m päässä oleva niemi. Kauempana hämärässä on siitä n. 200 metrin päässä oleva toinen niemi. Nämä ovat muodostaneet uintiharjoitteluni perusetapit. Tänään tosin kävin vain kevyellä 400 metrin palauttavalla uiskentelulla ja pyörähdin kesken matkan takaisin. Oli ihana kellua tummassa, lämpimässä vedessä laskevan auringon säteiden kullatessa pilven reunoja.

Kuukausi sitten asetin itselleni haasteen: triathlon ensi kesänä. Tähän mennessä tapahtunutta:

  • n. 12 km uintia – vauhti alkaa olla n. 2km/h pinnassa, eli puoli matkan pääsisi jo läpi. Tavoite: tekniikan hiominen vauhdin nostamiseksi, tavoitevauhti uinnille 50-60 min.
  • juoksua n. 40 km, keskivauhti kympin pintaan, mutta juoksu pääasiassa hyvin lyhyitä lenkkejä. Tavoite: nopeita vetoja juoksuvauhdin kasvattamiseksi. Pitkiä lenkkejä pään totuttamiseen.
  • pyöräilyä (sisä ja ulko) n. 6 h. Keskivauhti 27km/h hujakoilla. Tavoite: vauhdin kasvattaminen teknisin varustein, tehoja kasvattamalla ja tekniikkaa hiomalla. Muutama pidempi lenkki ennen syksyä.
  • Paino: melkein 82 kg.
    • Fitbit Aria vaa’an analyysi: 61.3kg lean, 20.6. kg fat.
    • Rasvaprosentti vaa’an mukaan 25.1% (luulen tämän heittävän n. 5% yläkanttiin.) Vertailukohtana esim. tämä kuva. 
    • Tavoite: rasvaprosentti (ko. vaa’an mukaan) alle 20%. Lähtötilanne vuosi sitten: 4 kiloa enemmän rasvaa. Paras saavutus kevättalvella: 3 kiloa nykyistä vähemmän rasvaa. Mittaustarkkuuteen vaikuttaa kyllä hirveästi nautittu ravinto, neste jne.

Haastan itseni…

Ja minä itse? Miksi näitä mietin? Se merkki varhaisen on vanhuuden
 

runoili Eino Leino alakuloisista mietteistään suomalaisesta kansanluonteesta ja olemuksesta. Keski-ikäisyyden merkki puolestaan taitaa olla, kun innostuu erillaisista joustavista ja teknisistä kankaista tehdyistä urheiluvaatteista, ja pyöristä. Toisilla se on tietysti vieläkin harrikka, mutta muodikas keski-ikäinen tahtoo ylittää itsensä paitsi mauttomien vaatteiden saralla (trikoo on riskillä ruma), myös polkupyöräilyssä. Tästä kertoo vastikään kehitetty akronyymi MAMIL, Middle-Aged Men In Lycra, jonka juurista Urban Dictionary kertoo:

The research shows that growth in bike sales is being propelled by 35- to 45-year-old men with families, who instead of going off and buying a sports car as they approach middle age now go for high-end bike instead.

Tässä iässä fyysinen kunto alkaa rappeutua, nuoruus on takana ja mielessä pyörii ajatukset: tässäkö tämä nyt oli, eikö mitään parempaa ole enää tiedossa. Suurimmat saavutukset pitäisi olla tehty, edessä on hidas marssi hautaan. Pikkuhiljaa voi ruveta miettimään arkun mallia tai uurnan väriä.

Ihmekös se, jos miehellä, jos toisellakin alkaa hihna vähän luistaa koneen käydessä kriisissä ylikierroksilla. Vaikkapa polkupyöräilyyn hurahtaminen lienee aika turvallinen tapa tuuletella niitä ensimmäisiä kuolemanpelkoja ja osoittaa, että kyllä minäkin vielä johonkin kykenen. Näin itsekin olen ajatellut ja siksi kirjoitan tätä tekstiä.

Tämän kirjotuksen aloittaa kuva Rautalammin Savijärveltä. Se on takapihaltani, laiturilta, otettu. Olen käynyt tuolla järvellä harjoittelemassa uintia, sillä olen alkavan keski-iän kriiseissä päättänyt käydä läpi itsensä haastamisen ultimaattisen kärjen – triathlon-kilpailun. Siinähän yhdistyy pyöräily, uinti ja juoksu. Kohde voisi olla vaikkapa Joroisten perinteinen puolimatka tai ensi vuonna järjestettävä Lahden Ironman-kisa. Polkupyöräilyhän on vain jalkojen pyöritystä ja juostahan kaikki osaavat. Siksi harjoitteluni ensi-etapiksi olen ottanut uinnin opettelun. Onneksi allas löytyy omalta takapihalta. Se on niitä maalaisuuden etuja.

Olen laskeskellut, että nykyisellä uintitaidollani saattaisin päästä maaliin puolimatkan kisassa (1,9 km uintia), mutta luultavasti kisakoneisto olisi jo purkanut maalit ja ajanottolaitteet. Ei siis auta muuta kuin pulahtaa lumpukoiden sekaan Savijärven nimensä mukaisesti tummaan veteen. Keski-ikä, in your face. Haaste on asetettu.

Lopetetaan vielä hilpeään Leinoon:

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaa tartun ma hetkehen kiini,
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini