Haastan itseni…

Ja minä itse? Miksi näitä mietin? Se merkki varhaisen on vanhuuden
 

runoili Eino Leino alakuloisista mietteistään suomalaisesta kansanluonteesta ja olemuksesta. Keski-ikäisyyden merkki puolestaan taitaa olla, kun innostuu erillaisista joustavista ja teknisistä kankaista tehdyistä urheiluvaatteista, ja pyöristä. Toisilla se on tietysti vieläkin harrikka, mutta muodikas keski-ikäinen tahtoo ylittää itsensä paitsi mauttomien vaatteiden saralla (trikoo on riskillä ruma), myös polkupyöräilyssä. Tästä kertoo vastikään kehitetty akronyymi MAMIL, Middle-Aged Men In Lycra, jonka juurista Urban Dictionary kertoo:

The research shows that growth in bike sales is being propelled by 35- to 45-year-old men with families, who instead of going off and buying a sports car as they approach middle age now go for high-end bike instead.

Tässä iässä fyysinen kunto alkaa rappeutua, nuoruus on takana ja mielessä pyörii ajatukset: tässäkö tämä nyt oli, eikö mitään parempaa ole enää tiedossa. Suurimmat saavutukset pitäisi olla tehty, edessä on hidas marssi hautaan. Pikkuhiljaa voi ruveta miettimään arkun mallia tai uurnan väriä.

Ihmekös se, jos miehellä, jos toisellakin alkaa hihna vähän luistaa koneen käydessä kriisissä ylikierroksilla. Vaikkapa polkupyöräilyyn hurahtaminen lienee aika turvallinen tapa tuuletella niitä ensimmäisiä kuolemanpelkoja ja osoittaa, että kyllä minäkin vielä johonkin kykenen. Näin itsekin olen ajatellut ja siksi kirjoitan tätä tekstiä.

Tämän kirjotuksen aloittaa kuva Rautalammin Savijärveltä. Se on takapihaltani, laiturilta, otettu. Olen käynyt tuolla järvellä harjoittelemassa uintia, sillä olen alkavan keski-iän kriiseissä päättänyt käydä läpi itsensä haastamisen ultimaattisen kärjen – triathlon-kilpailun. Siinähän yhdistyy pyöräily, uinti ja juoksu. Kohde voisi olla vaikkapa Joroisten perinteinen puolimatka tai ensi vuonna järjestettävä Lahden Ironman-kisa. Polkupyöräilyhän on vain jalkojen pyöritystä ja juostahan kaikki osaavat. Siksi harjoitteluni ensi-etapiksi olen ottanut uinnin opettelun. Onneksi allas löytyy omalta takapihalta. Se on niitä maalaisuuden etuja.

Olen laskeskellut, että nykyisellä uintitaidollani saattaisin päästä maaliin puolimatkan kisassa (1,9 km uintia), mutta luultavasti kisakoneisto olisi jo purkanut maalit ja ajanottolaitteet. Ei siis auta muuta kuin pulahtaa lumpukoiden sekaan Savijärven nimensä mukaisesti tummaan veteen. Keski-ikä, in your face. Haaste on asetettu.

Lopetetaan vielä hilpeään Leinoon:

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaa tartun ma hetkehen kiini,
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini

And the things you own, own you

Siivoaminen. Se on ihan jees. Olen tehnyt työkseni. Miksi kotona siivoaminen sitten ahdistaa? Koska se paljastaa koruttomasti keskiluokkaisen turhan krääsän, jonka keskellä elämme. Tarvitseeko neljävuotias tyttäreni oikeasti kaksikymmentä muovisormusta? Kaksikymmentä pehmolelua? Monta eri prinsessakruunua? Nukenvaunuja. Nuken rattaita. Kymmenen uniriepua. Kirjoja, lehtiä. Tarvitsenko itse monta eri kameraa ja kaikkia näitä linssejä?

Tähän asti tavaran ostaminen on kai ollut keskiluokkaisen elämän keskeinen tavoite ja sisältö. Konmari-aikakauden myötä tavaramäärästä stressaamisen ja sen vähentäminen on ottanut ostamisen paikan. Niukkuuden ajan eläneitten motto oli, että kaikki pitää säästää, ikinä ei tiedä milloin sitä tarvitsee. Nykyajan romppeet eivät kestä niin pitkään, että niitä voisi hyödyntää pitkän ajan päästä. Miten kaikesta tästä turhasta pääsisi eroon?

Kun alkaa tiedostaa ilmastonmuutoksen, täyttyvät kaatopaikat ja päällekaatuvat tavaraläjät alkaa tavara ahdistaa kaksin verroin: ensin tulee ostoahdistus – pitikö tuokin nyt hankkia. Sitten tulee poisheittämisahdistus (jos siihen pisteeseen ikinä pääsee): tuokin muovi (tai muu raaka-aine) ja tuotteen valmistamiseen käytetty energia – hukkaan heitettyä.

Rinki-kierrätyspisteiden myötä olemme saaneet Suonenjoelle muovinkierrätyspisteen. Minunkin pitää siis ajaa autolla öljyä kuluttaen kierrättääkseni öljystä valmisteutt muovini. Päätin silti alkaa lajitella muovit erilleen ja kuljettaa ne Suonenjoelle keräykseen. Hyvin nopeasti huomasin, että lähes kaikki päivittäistavara on muoviin pakattua. Kesäisin voi saada kausivihanneksia ilman muovia, mutta silloinkin tarjonta on rajoitettua. Lähestulkoon kaikki ulkomailta tuotu on muovissa. En halua ostaa niitä, mutta vaihtoehtoja ei aina ole. Toki lähiruoka olisi muutenkin ekologisempaa.

Muovin kierrätys on muuten hauska juttu. Tiettyjä muoveja (PVC) et saa laittaa keräykseen, ja vain puhtaita pakkauksia. Mistä minun pitäisi ne erottaa? Ja mitenkä puhtaaksi minun pitäisi vaikkapa jugurttipurkki saada? Pitääkö se tiskata? Jos täytyy, niin eikö kannattaisi oikeasti kehittää paremmin kierrätettävä pakkausmateriaali. Miksi kaikki on pakko kääriä fossiiliperäisestä öljystä valmistettuun kelmuun?

Mietiskelin hetken muodikasta zero waste -elämää. Totesin, että kuolisin nälkään, jos en voisi ostaa ruokaa esim. muovipakkauksissa. Kun olin pieni, jopa meidän pienessä lähikaupassa Halssilanrinteellä oli lihatiski. Leikkelemakkarat kääräistiin käärepaperiin ja juustoa sai ostaa haluamansa määrän. Nykyään sellaisesta lienee turha haaveilla. Kehitys kehittyy, ja keskiluokkainen elämäntuskaa kokeva vihertävä perheenisä ahdistuu. Niinpä tyydyn kierrätämään muovin ja miettimään valintojani kaupassa mahdollisuuksien mukaan.

Asioiden omistaminen on aika orjuuttavaa. Osta talo, osta auto. Lainarahalla tottakai. Käy töissä, jotta saat ne maksettua. Osta lisää tavaraa. Ota lisää luottoa. Elämäntapaintiaania ei minustakaan saa tekemälläkään. Silti Papa roaching laulu soi aina välillä mielessä. Take my money, take my possession, take my obsession,I don’t need that shit. Kunnes alan taas haaveilla uudesta kamerasta, uudesta pyörästä, uusista kengistä, uudesta (sähkö)autosta. Onhan se ostaminen on kivaa.

Oikeastaan vain yhtä asiaa ei mielestäni voi olla liikaa: kirjoja. Toki kirjahyllyjen koko asettaa rajat. Kirjat säilyvät, niitä voi kierrättää. Kirjat kertovat kuka olet. Kirjojakin on tietysti monenlaisia. Onneksi rikkaruohot voi sieltä kirjojen puutarhasta napsia pois ja laittaa kiertoon: Jätekukolle, kirjastoon tai SPR:n konttiin.

Biologisen evoluution yleisohje ”älä surmaa oman informaatiosi haltijaa” kieltää kaiken kansojen välisen sodankäynnin silloin — mutta nimenomaan vasta silloin — kun me ihmiset tunnemme koko ihmislajiin ulottuvaa yhteenkuuluvuutta. Sodankäynti on ollut ihmisten aloittamaa; ihmisperäisenä käyttäytymisenä se on myös ihmisten lopetettavaa.

— Pekka Kuusi, Tämä ihmisen maailma, s. 81 (1982)

Tämä on myös nationalismin suurin ongelma. Kuvitellaan että sulkeutumalla, olemalla oman ryhmän puolesta muita vastaan, rakentamalla rajoja tai aitoja voisi globaaleja ongelmia ratkaista tai torjua. Ei voi, eikä ole voinut ennenkään.

Harvainvallasta kanssavaltaan

Rautalammilla tapahtuu aina vähän enemmän. Täällä nuoret rakentavat itselleen maakunnan parhaan skeittirampin, joka laitetaan kylän keskipisteeseen. Täällä perustetaan oma puolue ja viedään se valtuustoon kolmella ehdokkaalla. Täällä haudotaan median tulevaisuutta, kansanjournalismia. 

Muun muassa kaikkia näitä asioita yhdistää tämä mies, Markus Sjöberg, joka on paitsi tuleva kunnanvaltuutettu myös startup-yrittäjä, joka yrittää valloittaa maailman LocationNews -yrityksellään. Se on paikannukseen perustuva uutispalvelu, joka tarjoaa mahdollisuuden myös kansalaisjournalismiin, eli siihen että kuka tahansa voi kertooman alueensa asioista, blogata tai muuten julkaista juttuja, jotka lukija sitten löytää sijainnin perusteella.

Vakiintuneelle puoluetoimijalle, kuten minulle Markuksen ajatukset tuntuvat monesti hapatukselta. Miksi ei voisi vaikuttaa perinteisen puolueapparaatin kautta? Onko suoran vaikutuksen kanaville oikeasti tilausta? Eikö olisi parempi, jos ihmiset sitoutuisivat, pelkkään innostukseen ei voi luottaa. Silti, kun katson hyvää ystävääni, voin vain todeta että aika pitkälle niilläkin eväillä pääsee.

Matalan profiilin osallistumisen voimaa ei pidä aliarvioida. Kun äänestysprosentit laskevat ja populismi jyrää on osallistuva kanssavalta selkeästi tulevaisuutta. Varsinkin nuoret eivät halua, että joku vaikuttaa heidän puolestaan. He haluavat vaikuttaa jonkun kanssa. Markus on elävä esimerkki siitä.

LocationNews on nyt kaikkien testattavissa. Itse aion hyödyntää sitä jatkossakin ja tämä on ensimmäinen kokeiluni järjestelmällä.

Tulevalla kunnanvaltuutetulla on aikaa hyppiä osin itse rakentamallaan skeittirampilla.

Tästä se lähtee…

wp-image-928176102jpg.jpg
Keskusta johtaa kannatusmittausta

Tästä se lähtee. Paikallislehti Sisä-Savo (30.3.2017) julkisti teetättämänsä gallupin luvut, jotka kertovat, että luottamus Keskustaan on säilynyt tai jopa vähän nousussa Rautalammilla. Tällaisia lukuja on mukava nähdä, mutta mitään ei ole vielä ns. plakkarissa. Ennakkoon on ehtinyt äänestää vasta jokunen prosentti. Lievä nousu, joka tuntuu tietysti hyvältä, mahtuu myös reilusti marginaalin sisään.

Vaalitulos tehdään täällä Rautalammilla näinä päivinä. Ennakkoon äänestävät varmimmat, nyt on korkea aika kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Tämä ajatus on varmasti sama jokaisessa puolueessa, oli gallupsijoitus hyvä tahi huono. Meitä Rautalammin keskustalaisia tämän tuloksen pitää ajaa tekemään kaikkemme, että kuntalaisten meille osoittama luottamus saadaan realisoitua ääniksi laariimme. Rautalammin keskustan mahtavalla ehdokasjoukolla siihen on kaikki mahdollisuudet. Tästä se lähtee!

Teesimme ovat…

  1. Elinvoima – yhteistyössä on voimaa!
  2. Sivistys ja kulttuuri – emäpitäjä on kulttuuripitäjä. Koulut pidetään kunnossa. Kukaan ei tipu Rautalammilla kärryiltä. Museota tuetaan jatkossakin. Ratsastuslukio on alihyödynnetty voimavara. Sitä pitää markkinoida tehokkaammin.
    • Panostetaan ennaltaehkäisevään työhön.
    • Erityisopetuksen resurssit kuntoon. Erityistä tukea päiväkodista asti, jolloin se on kaikkein vaikuttavinta.
    • Kulttuuri- ja liikuntapalveluja rahoitetaan. Liikuntapaikkojen hoito laitetaan kuntoon.
  3. Lapset ja nuoret
  4. Itsenäisyys ja lähipalvelut -Haluamme että Rautalammin kunta säilyy itsenäisenä ja kaikki lähipalvelut, mukaan lukien terveyskeskus, säilytetään Rautalammilla. Kehitämme koko kuntaa, ei vain kirkonkylää. Itsenäinen kunta tekee yhteistyötä.
    • Päätöksenteko on avointa ja läpinäkyvää. Tuomme päätöksenteon lähelle kuntalaista.
    • Kansallispuiston ja matkailuelinkeinon edistäminen hyvässä yhteishengessä.
    • Konnekosken luonnontila palautetaan ja toteutetaan pienvenekanava.
    • Maatalouselinkeinoista pidetään huolta. Mahdollistamme haja-asutusalueiden vesihuoltoa ja viestiyhteyksiä sekä pyrimme parantamaan teiden kunnossapitoa.
    • Tervehenkinen ekologisuus ja kiertotalouden hyödyntäminen. Lähiruokaa tarjolle.
    • Rautalampi yrittäjäystävällisin kunta. Jouhevuus yrittäjän asioissa. Olemassa olevien ja uusien yritysten toimintaedellytysten parantaminen.
    • Yhdistyksiä arvostetaan ja tuetaan. Ne tekevät mittavaa työtä kunnassamme.
  5. Eläkeläiset – Elinvoimaa mielelle ja keholle. Aktiviteettia arkeen.
    • Tehdään Rautalammista houkutteleva paikka seniorikansalaisille.
    • Harrastustoimintaan satsattava enemmän.
    • Tuetaan ikääntyvien kotona asumista.
    • Tuetaan vanhusten yhteisöllistä toimintaa yhteistyössä sidosryhmien kanssa.

Sote-selvitys jatkuu äänin 18-3

Rautalammin keskustan valtuustoryhmä, sisältäen myös valtuutetut vihreistä, kristillisdemokraateista ja kokoomuksesta esitti, että Rautalammilla jatketaan sote-selvityksen tekoa laajalta pohjalta. Asiasta keskusteltiin puolitoista tuntia. Lopulta esitys sai laajan kannatuksen äänin 18-3.

Esityksemme:

Valtuustoryhmämme esittää, että Rautalammin kunta selvittää laajasti mahdollisuutensa turvata terveyskeskus- ja muiden sote-palveluiden saanti Rautalammilla lähipalveluina. Yksityisten palveluntarjoajien toimintaedellytykset Rautalammilla on myös turvattava. Uusi valtuusto tekee päätökset toimenpiteistä selvitysten ja kilpailutuksen perusteella. Selvitysten tuloksia täytyy esitellä ajoissa ja riittävässä laajuudessa sekä istuvalle että uudelle valtuustolle.

 

Kunnan tulee:

 

  1. selvittää sote-palveluiden yksityistäminen lähipalveluiden turvaamiseksi ja tarvittaessa tehdä kilpailutus käyttäen ulkoista asiantuntijaa. Kunta pidättää oikeuden hyväksyä tai hylätä kilpailutuksessa tehdyt tarjoukset. Asiasta tehdään erillinen päätös.
  2. kunta selvittää neuvotellen maakuntatoimijoiden kanssa erilaiset kokeilumahdollisuudet maakunnan kanssa.
  3. kunta selvittää, minkälainen palveluverkko sote-palveluissa on ja mitä tapahtuu sote-palveluille ja työntekijöille vuoden 2019 jälkeen, jos kunta ei toimi asiassa mitenkään
  4. kunta selvittää Suonenjoen kaupungin ja muiden naapurikuntien sekä terveydenhuollon kuntayhtymän kannat yhteistyöhön ja mahdolliseen yhteiseen yhtiöittämiseen sekä muut yhtiöittämismahdollisuudet

 

Selvitykset tekee luottamuushenkilöitä ja virkamiehiä sisältävä parlamentaarinen työryhmä.

 

Vallan himosta ja vallan käytöstä

Johanna Korhonen kirjoittaa Suomenmaassa kuntavaaliehdokkaista otsikolla Ihmisakkautta vai vallanhimoa? Itse olen kokenut vallanhimon aina outona ja vieroksuttavana. Olen vasta viime aikoina oppinut pyrkimään ja käyttämään valtaa. Mitä se vallan käyttö sitten on? Vaikkapa sitä, että valtuustoryhmän puheenjohtajana minä kutsun kokoukset ja määrään agendan. Pystyn siis tekemällä paljon töitä kokoamaan porukan ajamani asian taakse. Se on työlästä, mutta myös palkitsevaa. Yksinvaltiaita ei demokratiassa olekaan.
 
Valta liittyy aina asemaan. Jos pyrkii johtaviin asemiin pitää haluta – tai hyväksyä – niiden kautta tuleva valta. Kuntavaalien alla sitä pohtii, että mitä haluaisin seuraavien vaalien jälkeen tehdä – mihin paikkaan pyrin. Minulle vallan, nimellisenkin, mukanaan tuoma vastuu on niin painava, että se laittaa todella miettimään, mihin tehtävään on valmis suostumaan.
 
Vaikka paikkajako onkin yhteisten neuvottelujen tulos, on se myös painava ja velvoittava asia yksilöille ja puolueille. Jos keskusta hakee johtajuutta Rautalammilla, täytyy sillä olla tarjota johtaville paikoille päteviä ja motivoituneita ihmisiä. Jos haluat itsesi nimettävän johonkin tehtävään, täytyy sinun olla valmis laittamaan itsesi likoon tehtävän hoidossa.
 
Pohdintaa tehdään akselilla ”halu vaikuttaa-vastuun painavuus-ajankäytön rajalliset resurssit ja esim. perheen vaatimukset”. Kun näitä miettii, on helppo ymmärtää, miksi moni kieltäytyy jopa ehdokkuudesta. Varsinkin, kun kiitosta saa lähinnä itseltään, mutta moitteita saa kuulla joka tuutista.
 
Onneksi asia on, kuten Johanna Korhonen kirjoittaa: ”Tavallinen kunta­vaa­lieh­dokas missä tahansa puolueessa on yleensä hyvää tarkoittava kansalainen, jolla on ideoita kunnan kehit­tä­mi­seksi ja tahto käyttää sopivasti valtaa, jotta tavoitteisiin päästään.”

Mistä puhutaan, kun puhutaan terveyskeskuksen yksityistämisestä?

 

Suuri yleisö on ihmetyksellä seurannut keskustelua, jota Rautalammilla on käyty sote-palveluiden yksityistämisestä: miksi ihmeessä kukaan haluaisi yksityistää hyvin toimivia palveluita? Voiko se olla laillistakaan? Ja eikö yksityinen hoito ole mahdottoman kallista?

Kyllä yksityistäminen laillista on ja syykin yksityistämiskeskusteluun on hyvä: huoli terveyskeskuksen säilymisestä Rautalammilla. On arvioitu, että sote-uudistus tulee vähentämään Pohjois-Savon terveyskeskuksia (ks. esim. Ylen hoitotutka). Mitään selvityksiä tai takeita terveyskeskusverkon koostumuksesta maakunnan aloittamisen jälkeen vuonna 2019 ei ole. Suonenjoen läheisyydessä Rautalammin terveyskeskus on ensimmäisiä liipaisimella. Logiikka on suurista järjestelmistä tuttu: kuluja alas, pienet yksiköt kiinni, ihmiset isompiin yksiköihin. Katsokaa vain miten kävi vaikkapa Suonenjoen ammattikoululle, tai Karttulan kunnan palveluille.

Tähän pelkoon on vastauksena syntynyt ajatus terveyskeskuspalveluiden yksityistämisestä. Pitkähkö määräaikainen sopimus yksityisen hoidonjärjestäjän kanssa takaisi ainakin kestonsa ajan palveluiden ja hoitotyöpaikkojen pysymisen Rautalammilla. Hoidon hinta pysyisi yksityistämisen jälkeen samana kuin se on nytkin. Asiakas tuskin huomaisi eroa, vaikka toimija vaihtuisi. Kannattaa myös muistaa, että Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymä ei voi jatkaa toimintaansa 1.1.2019 jälkeen, vaikka sille haluja olisikin.

Toisin kuin jotkut tahtovat vihjailla, nyt ei olla tekemässä mitään laitonta. Vaikka sote-ulkoistuksia onkin määräaikaisella lailla rajattu, saa kunta edelleen tehdä yksityistämissopimuksia, niin kauan kuin ulkoistus ei koske yli 50% sote-toiminnoista. Tätäkin enemmän voi ulkoistaa, mutta silloin sopimusten tulee sisältää maakuntaa varten purkupykälä. Kun laki rajaa ulkoistamisen määrää, näkisin, että mahdollisen yksityistämisen tulisi koskea lähinnä perusterveydenhuollon palveluita. Esimerkiksi hyvin toimivat vanhuspalvelut voisi jättää sen ulkopuolelle.

Asialla on kiire, koska maakunnat perustetaan 1.7.2017 ja voimaan astuu valmistelutoimielin, joka voi tehdä maakunnan puolesta sopimuksia. Tämän jälkeen kunnalla ei enää ole päätäntävaltaa asiasta. Asia on tulossa valtuuston käsittelyyn, mutta nyt ei vielä tehdä lopullista päätöstä yksityistämisestä, vaan vasta sen valmistelusta. Jos yksityistämisselvitystä jatketaan tehdään lopullinen päätös asiasta vasta ehkä kesäkuussa. Se antaa myös aikaa seurata, mitä sote-valmistelussa valtakunnan tasolla tapahtuu. Tuskin kukaan haluaa ehdoin tahdoin purkaa hyvin toimivaa terveydenhuollon kuntayhtymää. Yksityistämisessä on kuitenkin kyseessä isot asiat. Rautalammilla ei enempää eikä vähempää kuin oman terveyskeskuksen kohtalo.

 

PS. En halua tällä kirjoituksella esittää yksityistämistä täysin ongelmattomana ratkaisuna, vaan kartottaa keskustelun pohjaksi lähtökohtia, josta yksityistämispohdintoihin on ylipäänsä pääditty.

Ehdokasesittely: Juho Pahajoki (nro 18)

Moi. Olen Juho Pahajoki. Olen ehdolla Rautalammin kunnanvaltuustoon kunnallisvaaleissa. Olen 34-vuotias opettaja ja perheenisä. Harrastan monipuolisesti liikuntaa ja kulttuuria, sekä yhteiskunnallisia rientoja.

Minulle tärkeitä asioita ovat lapsiperheiden ja nuorten asiat, ja toki opettajana koulu- ja sivistysasiat. Mielestäni tarvitsemme panostusta perhetyöhön ja varhaiseen tukeen varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa – silloin tuki on kaikkein tehokkainta. Tällä vaalikaudella olen ollut laittamassa kuntoon koulukiinteistöjä, puolustanut kotihoidontuen kuntalisää, museon rahoitusta ja ollut nostamassa RautUn seuratyöntekijän tukea.

Emäpitäjä on kulttuuripitäjä. Rautalammilla tulee jatkossakin satsata monipuolisesti kulttuuriin mm. tukemalla museota ja takaamalla kirjasto- ja muuhun kulttuurityöhön tarpeeksi varoja. Kirjasto on myös nuorisomme olohuone. Se on lähikulttuuripalvelu vailla vertaa.

Kuntapolitiikassa olen tiimipelaaja, joka haluaa rakentaa yhteisymmärrystä ja päästä tuloksiin yhteistyöllä. Toivon saavani palvella Rautalampia myös tulevalla kaudella.