Ja minä itse? Miksi näitä mietin? Se merkki varhaisen on vanhuuden
 

runoili Eino Leino alakuloisista mietteistään suomalaisesta kansanluonteesta ja olemuksesta. Keski-ikäisyyden merkki puolestaan taitaa olla, kun innostuu erillaisista joustavista ja teknisistä kankaista tehdyistä urheiluvaatteista, ja pyöristä. Toisilla se on tietysti vieläkin harrikka, mutta muodikas keski-ikäinen tahtoo ylittää itsensä paitsi mauttomien vaatteiden saralla (trikoo on riskillä ruma), myös polkupyöräilyssä. Tästä kertoo vastikään kehitetty akronyymi MAMIL, Middle-Aged Men In Lycra, jonka juurista Urban Dictionary kertoo:

The research shows that growth in bike sales is being propelled by 35- to 45-year-old men with families, who instead of going off and buying a sports car as they approach middle age now go for high-end bike instead.

Tässä iässä fyysinen kunto alkaa rappeutua, nuoruus on takana ja mielessä pyörii ajatukset: tässäkö tämä nyt oli, eikö mitään parempaa ole enää tiedossa. Suurimmat saavutukset pitäisi olla tehty, edessä on hidas marssi hautaan. Pikkuhiljaa voi ruveta miettimään arkun mallia tai uurnan väriä.

Ihmekös se, jos miehellä, jos toisellakin alkaa hihna vähän luistaa koneen käydessä kriisissä ylikierroksilla. Vaikkapa polkupyöräilyyn hurahtaminen lienee aika turvallinen tapa tuuletella niitä ensimmäisiä kuolemanpelkoja ja osoittaa, että kyllä minäkin vielä johonkin kykenen. Näin itsekin olen ajatellut ja siksi kirjoitan tätä tekstiä.

Tämän kirjotuksen aloittaa kuva Rautalammin Savijärveltä. Se on takapihaltani, laiturilta, otettu. Olen käynyt tuolla järvellä harjoittelemassa uintia, sillä olen alkavan keski-iän kriiseissä päättänyt käydä läpi itsensä haastamisen ultimaattisen kärjen – triathlon-kilpailun. Siinähän yhdistyy pyöräily, uinti ja juoksu. Kohde voisi olla vaikkapa Joroisten perinteinen puolimatka tai ensi vuonna järjestettävä Lahden Ironman-kisa. Polkupyöräilyhän on vain jalkojen pyöritystä ja juostahan kaikki osaavat. Siksi harjoitteluni ensi-etapiksi olen ottanut uinnin opettelun. Onneksi allas löytyy omalta takapihalta. Se on niitä maalaisuuden etuja.

Olen laskeskellut, että nykyisellä uintitaidollani saattaisin päästä maaliin puolimatkan kisassa (1,9 km uintia), mutta luultavasti kisakoneisto olisi jo purkanut maalit ja ajanottolaitteet. Ei siis auta muuta kuin pulahtaa lumpukoiden sekaan Savijärven nimensä mukaisesti tummaan veteen. Keski-ikä, in your face. Haaste on asetettu.

Lopetetaan vielä hilpeään Leinoon:

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaa tartun ma hetkehen kiini,
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s